Blogi

Keksimmekö pyörän uudelleen?

Olen viime aikoina lähestynyt useita yrittäjiä Uudet teknologiat -hankkeen esittelyn merkeissä. Keskustelua avatessa olen pannut merkille sen pienen varautuneisuuden, jonka ”uudet teknologiat” termi saa helposti aikaan.  Myönnettävähän se on, että teknologia-termillä on aika kylmä kaiku. Oppi tekniikasta, sitähän termi oikeastaan tarkoittaa, kuulostaa vähän pehmeämmältä. Uuden oppiminen saa jo aikaan mukaviakin mielenyhtymiä. Uusien asioiden opettelu ja käyttöönotto vaatii pientä ponnistelua, mutta sen avulla voi saavuttaa jotain sellaista, mikä tuottaa yritykselle lisäarvoa ja myös helpottaa arkista elämäämme.

Otetaan nyt vaikka esimerkiksi pyörä. Jos et tullut tänään kävellen töihin, niin todennäköisesti sinun työmatkaasi helpotti tavalla taikka toisella pyörä. Uuden teknologian ei siis tarvitse olla monimutkaista ollakseen mullistavaa. Yksi historian merkittävimmistä keksinnöistä, pyörä, on hyvä esimerkki tästä. Pyörän keksiminen on ajoitettu ajanjaksoon noin 3500 eaa. Se oli virstanpylväs, joka muutti ihmiskunnan historiaa. Tämä näennäisesti yksinkertainen keksintö on ollut kulmakivi (vai myllynkivi?) monille myöhemmille innovaatioille, ja se on edelleen olennainen osa päivittäistä elämäämme.

Pyörän alkuperä juontaa juurensa muinaiseen Mesopotamiaan, jossa se alun perin kehitettiin keraamisten esineiden valmistuksen apuvälineeksi. On aika todennäköistä, että useampikin savenvalaja katseli pyörää pitkin nenänvartta ja epäili sen hyötyjä normikuvioihin verrattuna. Liukukitkan muuttuminen vierintävastukseksi oli kuitenkin iso juttu. Pyörän potentiaali muun muassa kuljetusvälineenä huomattiin pian, ja se taas mullisti tavaran ja ihmisten liikkuvuuden. Pyörä mahdollisti vaunujen rakentamisen, mikä nopeutti merkittävästi matkustamista ja kaupankäyntiä, edistäen kulttuurien, tietämyksen ja sivilisaatioiden leviämistä.

Pyörän yksinkertaisuus on sen suurin vahvuus. Se on perustavanlaatuinen esimerkki siitä, miten yksinkertainen mekaaninen periaate voi johtaa laajoihin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin muutoksiin. Tämä osoittaa, että innovaation ei aina tarvitse olla monimutkainen ollakseen vaikuttava. Vielä tänäkin päivänä suuret ideat voivat piillä yksinkertaisissa ratkaisuissa.

Teknologian nopeassa kehityksessä mukana pysyminen voi joskus tuntua ylivoimaiselta. Uusien teknologioiden, kuten tekoälyn, lohkoketjujen tai kvanttitietokoneiden, ei kuitenkaan tarvitse olla pelottavia. Vaikka tekniikka taustalla olisi monimutkaista, ne tarjoavat mahdollisuuksia yksinkertaistaa elämäämme ja ratkaista monimutkaisia ongelmia uusilla tavoilla. Kuka tietää, ehkä tulevaisuudessa tekoäly luokitellaan pyörän kaltaiseksi merkittäväksi keksinnöksi.

Rohkaisenkin meitä olemaan uteliaita ja kokeilemaan uusia teknologioita avoimin mielin. Kun kohtaamme uuden teknologisen innovaation, meidän tulisi kysyä: ”Miten tämä voi parantaa minun tai asiakkaideni toimintaa”. Mitäpä jos siis alamme suhtautumaan uuteen teknologiaan kokeilumielellä ja annamme sille mahdollisuuden. Aina kokeilu ei johda menestykseen, mutta olemme ainakin oppineet jotain uutta!

Hannu Ylinen